Tarmokas ystäväni oli ostanut liput konserttiin. Espoon kirkon urkuyö ja aariajuttuun. Huippupaikat ja ajoissa. Joten soluttauduin eilen mieluusti mukaan.
En muistaakseni ole käynyt aiemmin Espoon vanhassa, kauniissa kivikirkossa. Läksin kotoota tosi ajoissa. Halusin rauhassa tutustua seutuun, saada parkkipaikan ym. Kaikki meni hienosti muuten, paitsi että alkoi sataa kraanan täydeltä. Liikenne oli sekaisin, näkyvyys huono. Ehdin silti hienosti. Olisi ollut joku yleisöesittelykin, mutta tuntui paremmalta hengähtää. ja tsekata kaunis hautausmaa. Seisoin sinisen sateenvarjon kanssa kuin Cherburgin tytöt aikoinaan.
Kirjoittava ystäväni saapui. Tyylikkäänä, hyväntuulisena kuten aina. Messissä seurasi viehättävä vanhus kuulolaitteineen. Skarppi nainen ja vedossa.
Aluksi tyydyin katsastamaan pilttuustani kirkon kauniista seinämaalauksia. Ja kyselemään kuulumisia. Rauhallista yhdessäoloa, vaikka kaikki paikat olivat täynnä.
Olen aina ihaillut Jaakko Ryhästä ja hänen laulamistaan. Nähnyt joskus uniakin miehestä. Ei ole mies halunnut kansainväliseksi supertähdeksi. Hyvä niin. Pertti Eerola soitti urkuja. Aluksi kuulimme Joonas Kokkosta. Niin raskasta ja sketsin tuntuista. En innostunut. Toki näimme ja kuulimme superhyvin.
Puolessa välin tunnin konserttia parivaljakko siirtyi alakertaan flyygelin ääreen. Kuulimme ihania Toivo Kuulan lauluja: Syyslaulu, Sinikan laulu ja Kesäyö kirkkomaalla. Koskettavia ja herkkiä.
Lampaan polskan esitti kohta Pertti Eerola. Lopuksi nautimme Verdin Confutatis maleledictsen ja Beethoovenin kauniin komean Jumalan kunnia luonnossa.
Ja me taputimme. Pitkään ja hartaasti. Ihmisten valtava voima. Ylimääräisenä Ryhänen esitti vielä Kari Tikan tutun sävellyksen. Nimen vei lintu. .
Hyvin harmooninen ilta. Ei hosumista, kiirettä tai tunkua. Eikä konsertti jatkunut ihmisten kiusaksi koko yötä. Tungoksessa kadotin silti ystäväni. Luikin autooni.
Koko yö meni himassa kännykkäjahdissa. En paniikissa voinut muuta kuin pingottua viulunkieleksi. Ei edes löytänyt aarrettani autosta klo 1 löytynyt hiippailureissulla pyjamassa. Pirullinen tämä huono muisti! Klo 6 heräsin pahaan oloon ja kiukkuun. Pitääkö uusi kännykkä nyt ostaa? Kadulleko tiputin? Ihanaa . Se löytyi lopulta auton lattialta istuimen alta. Olen pelastettu. Jippiii!! Tällaisiä seikkailuja sitten vanhana..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti